Kuvitella häntä kuolleena jossain halvassa ruumisarkussa vain muutaman ihmisen saattelemana, vajoamassa maan poveen on kamalan raskasta - en oikeasti edes osaa kuvitella sitä...

En nyt kuitenkaan usko etteikö hän kuollut olisi (ennenkuin toisin todistetaan), mutta... Niin paljon on kaikkea outoa ja mietin paljon esim. Pamelan toimintaa Jimin kuoleman jälkeen. Minkälainen nainen toimisi niin. Joko sellainen joka oikeasti on täysin välinpitämättömäksi huumattu ja totaalisen sekaisin tai sitten sellainen joka ei ole loppujen lopuksi oikeastikaan välittänyt Jimistä tuon taivaallista. Tai sitten sellainen joka tiesi asioista enemmän kuin olisi pitänyt, tai tiesi jotain enemmän kuin muut, ja oli sen takia pakotettu toimimaan tietyllä tavalla.

Kyllähän on toki sanottu että Pamela oli surkeista surkein ja täysin musertunut Jimin kuoltua, eikähän hän enää kauaa sen jälkeen elänytkään. Mutta toisaalta, ihmettelen kuinka hän kuitenkin vielä kolme vuotta sinnitteli?? Jos itse olisin osallinen elämäni rakkauden kuolemaan, kuten Pamela jollain tapaa ihan takuulla on ollut - tai ainakin ollut mukana Jimin kuoleman jälkeisissä hämärissä tunneissa - en kestäisi sitä syyllisyyttä ja tuskaa. Jos taas olisin osallinen, ellen peräti syyllinen vähemmän rakastamani poikaystävän kuolemaan, saattaisin olla vain tyytyväinen päästessäni siitä eroon, mutta pyrkisin peittelemään helpotuksen, järjestäisin niukat pakolliset muodollisuudet ja jatkaisin elämääni ja sekoiluani mahdollisimman kaukana edesmenneen rakkaani viimeisestä leposijasta... - Niin ja saattaisin sitten vaikka yltiöpäisessä, huumehuuruisessa elämäntavassani napata jossain vaiheessa viimein sen viimeisen yliannoksen, vahingossa. Ja kaikki luulisivat minun riutuneen niin kauan rakkaani kuoleman jälkeisessä tuskassa, viimein haluten siitä eroon koska en enää jaksanut elää ilman häntä...

En oikein tiedä mitä ajatella. Asioilla kun ei koskaan ole vain yhtä puolta. Tässä asiassa varsinkaan.